Poteroituminen
Odotamme vuoron päättymistä. Peloissamme, poterossa hytisten. Mikä on seuraava liikkeemme? Mikä liike on oikein?
Minkälaisia seurauksia toisten liikkeillä on alueellemme ja ystävillemme seuraavaksi?
Ihmiskunnan hitaiden muutosten elinkaaressa useimmat yritykset toimia ja tehdä jotakin, ehtivät valmiiksi tullessaan vain hieman myöhästyneiksi askeliksi.
Suomessa, täällä Kauttualla, on näennäistä turvallisuutta, joka laskeutuu päällemme etuoikeutena.
Hunajanjyvässä ei tänä vuonna ole teemaa, sisältö rakentuu neljän eri
tapahtumalokaation ympärille.
Strategiapeleissä on käytetty termiä ”4X”, jossa neljä kirjainta XXXX merkkaavat toimintoja eXplore, eXpand, eXploit, eXterminate – tutki, laajenna, hyödynnä, tuhoa. Peleistä tuttu vuoropohjaisuuden tematiikka on ollut Hunajanjyvää tehdessä ajatuksissamme, ja olemme pyrkineet kurottautumaan kyseistä tekemisen tyyliä kohti tänä kesänä.
Olemme muuttaneet termit tekemiseemme sopivaksi ”eXplore, eXpand, eXplain, eXit” (‘tutki, laajenna, selitä, poistu’). Jokaista tapahtumapaikkaa kuvastaa yksi “käsky”.
Tapahtumapaikat ovat Kauttuan keskustan unohtuneelta vaikuttava, mutta toiminnan keskuksena pienellä paikkakunnalla toimiva liikekeskuksen näyttelytila, metsäinen kenttä ja Stream House -asuinleiri, joka toimii myös esitystilana, sekä idyllinen puinen elokuvateatteri aivan Kauttuan keskustassa, Kauttuan Kuva.
Asuinpaikaksemme valitsimme syrjäisen ja rauhaisan Vohlastentien Linnavuoren takana. Pellon reunassa ja tien päässä, täällä linnavuoren raunioiden takana, myös Luistarin kalmiston kaivuualueen läheisyydessä: tänne rakensimme oman pienen kaivuualueemme.
Ostimme lapiot ja vuokrasimme kaivurin. Täällä metsän reunassa saimme kaivaa rauhassa ilman ohikulkijoiden ihmetystä – tottakai taistelimme omalle pienelle leikkimieliselle “arkeologiselle kaivannollemme” myös viralliset luvat. Ensikaivuulla kaivurin nokka iskeytyi metalliseen kärkeen. Oliko löytömme uusi Euran miekka? Yksi Suomen merkittävimmistä arkeologisista löydöksistä, joka on tällä hetkellä esillä Helsingin kansallismuseossa. Emme tutkineet löytöämme enempää, vaan annoimme sen Hunajanjyvän taiteilijalle Tai Jaqulin Ristimäelle, joka oli kiinnostunut esineestä.
Ensimmäisen löytömme jälkeen lopetimme kaivuun syvemmälle ymmärtäessämme ongelmat, joita kohtaisimme, jos osuisimme linnavuoren kalmistoon – onhan arkeologista tutkimusta alueella suoritettu vain noin sadan metrin päässä. Mikäli löytö osoittautuisi arvokkaaksi, prosessimme keskeytyisi ja joutuisimme vaihtamaan konsertti lokaatiota.
Näissä neljässä eri lokaatiossa tapahtuvat performanssit, äänitaidekonsertit, tapahtumat sekä esitettävät video- ja tekstiteokset luovat elokuussa signaaleja striimin kautta myös Kauttuan ulkopuolelle.
Kuinka jatkaa, ylläpitää, toimia, toteuttaa – vai koska kenties tietää, milloin kuuluisi lopettaa? Useimmat yrityksemme toimia ja tehdä jotakin epäonnistuivat ja pyrimme löytämään keinoja yrittää uudelleen, ymmärtää pitkäaikaisen vierailijan paikkamme täällä: Informaation vaihtumista ja valumista puolelta toiselle, reunoilta ylitse. Kiinnostuksemme oli täysin nykyhetkessä, mutta osuimme muinaislöytöön.
Hunajanjyvän taustalla vaikuttaa ja sitä kasaan kokoaa Hunajanjyvä lore, jota on kirjoitettu viime vuoden tapahtumasta lähtien – proosa tuntuu olevan helpompi tapa suhtautua tilanteisiin, joissa nappuloitamme siirtelemme. Vuoro kerrallaan olemme koittaneet suhtautua ympäristöön.
Antti Tuomennon Pelimanninmäellä vieraillessamme toukokuussa 2022, Antin vetämän kierroksen loppupuolella, erään hänen rakentamansa taideteoksen sisällä kulkiessani katseeni kiinnittyi seinällä olevaan kylttiin: ”Kaikenlainen teosten, ideoiden, rakennusten jne. kopiointi on kielletty ilman kirjallista lupaa, jota ei myönnetä”. Herkkä ja hauras vaatimus suojella omia töitä ja ideoita manipuloivalta, pelimäiseen taktikointiin tottuneelta maailmalta on aistittavissa Tuomennon rakentamissa tilateoksissa.Instituution sisällä toimivan taiteilijan tai taidetyöläisen voimavarat ja käytettävissä olevat resurssit ovat erilaiset kuin instituutioiden ulkopuolisten tekijöiden. Kuinka ulkopuolella oleva taiteilija suojelee työtään?
Vastauksina:
Yhteenkokoontuminen, asioiden väisteleminen, toisaalta asioiden itseensä ja yhteisöönsä päin kurominen. Tähtiintuijottelua?
Kesäkuussa 2022 Rauma Triennale vuorollaan valtasi Kauttuan Ruukinpuiston. Samana kesänä Euran virallinen taiteilijayhdistys, Efra, joutui peruuttamaan joukkojaan omalla vuorollaan, väistymään suuremman taidetahon tieltä. Kesänäyttely lyheni. Taideyhdistys Efra on toiminut Eurassa taiteen ja kulttuurin edistämisen parissa vuodesta 1982. Oman paikkakunnan taiteilijoiden taiteelle ei tarjota ilmaisia esitystiloja, mutta vieraan paikkakunnan museon taiteelle tarjotaan. Taiteilija pienellä paikkakunnalla saattaa ajautua erillisyyteen ilman yhteisöä, tai yhteisön ollessa epäsopiva – ajauttaa taiteilijan eristäytymään ja uppoamaan sisäisiin maailmoihinsa. Tällaisesta taiteilijain sisäiseen maailmaan uppouman hedelmistä me saamme nauttia uusien todellisuuksien luomisen alkujuurena, joka tuottaa ehdottavia vastauksia tulevaisuudellemme – millaisissa yhteiskuntatodellisuuksissa voisimme elää vuosikymmenenä 2030, tai 2040?
Valontuoja tähdistä
Uushenkisyys ja galaktinen katsontakulma on ymmärrettävä pakokeino elinpiirissä, jossa eriävää elintapaa ei hyväksytä tai sen ilmenemistä rajoitetaan yleisen mielipiteen toimesta. Hunajanjyvä, tähteläiset tapahtumien sarjassa esitettiin Veli Granön elokuva Tähteläiset, josta päätettiinkin 2022 Hunajanjyvän editioon lainata nimi, Granön luvalla tietysti. Veli Granö avaa tekstissään elokuvan päähenkilö Jarmon kamppailuja uudistuvan työn kentällä, ulkopuolisuuden aiheuttamista vaikutuksista yksilön mielelle: ”Yksilön kokemus todellisuudesta on sidoksissa hänen mahdollisuuksiinsa nähdä ulkomaailma mielekkäänä ja itselleen rakentavia mahdollisuuksia tarjoavana järjestelmänä. Elokuvan keskeinen kysymysasettelu liittyykin arjen näköalattomuuden ja elämälle tarpeellisten realististen toiveiden etääntymisestä yhä suuremman kansanosan tavoittamattomiin.” (https://veligrano.com/films/tahtelaisetmeet-you-in-finland-angel-2003/)
On ymmärrettävää tukeutua uskomusjärjestelmiin, kun ainoa rooli, joka kapeissarakenteissa annetaan on leijaileva kylähullu. Antti Tuomento kertoo, että on kääntänyt tämän roolittamisen omaksi taideteoksekseen. Hän on oman itse rakentamansa kunnan kunnanjohtaja. Kunta julistettiin itsenäiseksi heinäkuussa 2022. Tällaiset voimakkaat taiteilijaluonteet, jotka eivät tavalla tai toisella tule arvostetuiksi ahtaissa paikkakunnan rajaamissa normeissa, joissa on tarkat pelisäännöt ja rakenteet kuinka toimia, leimataan hiljaisiksi, erikoisiksi, liian huolimattomiksi tai epäpäteviksi.
Pirjo Hamm-Hakamäki päättää tämän vuoden Hunajanjyvän yhdessä muiden taiteilijoiden kanssa lauantaina 27.8.2022 Stream House -tapahtumassa Vohlastentiellä. Hieman Euran keskustan laitamilla Pirjon Euran kemikalioon rihmastoituva 1400-luvun firenzeläisen Medici-suvun jäsenten, varsinkin nuorena murhatun Giuliano di Medicin elämän läsnäolo, kuvitettu maailma, eroottisuus ja kehollisuus kuuman auringon alla, valuu Pirjon suvun historiaan ensimmäisen maaseudun kemikaliona, jonka sensuellisuutta ja eteerisyyttä aikanaan pidettiin paheellisena. Vuonna 1936 perustettu kemikalio sekoittuu kuviin ja kuvitelmiin elämästä muualla kuin Satakunnassa. Pirjo Hamm-Hakamäen galleriatyypillisenäkin tulkittava Euran kemikalio uudistaa galleria käsityksen perinnettä, muistaen maalauksien takana olevien tarinoiden kautta galleria- ja museorakentamisen historiaa. Mieleeni tulee Aurasmaan vuonna 1999 julkaistussa kirjassa olipa kerran Kiasma maininnat galleriatilan muodostumisen historian yhteydestä museorakennuksien historiaan ja niiden yhteydet tähän samaan Pirjon maalauksien yhdeksi innoittajaksi mainittuun sukuun:“Katariina de Medici (1519-1589) oli Ranskan kuninkaan Henrik II:n puoliso vuodesta 1533. Hän suunnitteli ja rakennutti firenzeläisen kotipalatsinsa mallin mukaan Louvresta galleriakäytävän läheiseen Tuileries-palatsiin.” (1999, Aurasmaa,19)
On miellyttävää pohtia, josko Hamm-Hakamäki on ajatellut maaseudun kemikalion kautta uudenlaisen gallerian, jopa jonkinlaisen erilaisen kotiseutumuseon ja fantasioiden fuusion (kemikalion toimineena myös perheen vanhana kotitalona jo pitkään) luomista Euraan Medicien historiasta inspiroituneena: “Pariisissa sijaitseva Louvre avattiin kansalle Ranskan vallankumouksessa 1790-luvulla yhtenä varhaisimmista julkisista taidemuseoista. Siitä tuli 1800-luvulla monien suurten museoiden malli. Näin Medicien vaikutus museorakentamiseen levisi Louvren kautta kaikkialle ja esimerkiksi galleriasta tuli yksi museorakentamisen perusratkaisu.” (1999, Aurasmaa, 19)
Hamm-Hakamäen maalaus Sirocco on esillä Stream Housessa. Teos kuvastaa mielentilojen ja hahmotuksen hallinnan heikkoutta ja haurautta korostaen herkän yksilön tajunnan yhdistymistä muuhunkin kuin lähiympäristöönsä, tässä tapauksessa Euraan.
”Sirocco on hiekkamyrskyn kaltainen vahva tuuli Saharasta. Se ulottuu voimakkaana mm. Sisiliaan ja tuo hiekan lisäksi kuumuutta mukanaan. Tuuli vaikuttaa voimalla ihmisen hermostoon ja saa ajattelemaan ja kuvittelemaan asioita, jotka arkipäiväisesti katsottuna eivät voisi olla totta. Siroccon aikana maassa vallitsee myös erilainen siihen suhteutettu laki”
Pirjon maalauksien vedoissa toistuu intohimo, luovuuden ilo ja halu nauttia elämästä myös muissa, fantasioiduissa kehyksissä, kuin mitä on arki Eurassa. Eikö tämä olekin taiteilijan mielen juoksulle ominaista.
On pyyteetöntä, on hyvää
on halua poistua täältä muualle, missä mahdollisesti on erilaista yhteisöä.
Hunajanjyvän kaivannot
Eurassa on Suomen suurimmat esihistorian ajan kaivaukset.
Myöhäisrautakauden ajalta löydetyt kolikot, korut ja kulhon palaset kertovat tarinaa tuon ajan sosiaalisista selviytymiskeinoista ja elämästä. Enää villalangan kehräämiseen ei tarvitse käyttää energiaa, muttei myöskään marjoja ja villiyrttejä tarvitse poimia muuta kuin ilosta – elannon eteen taktikoidaan oikeissa ihmissuhteissa ja välittämistä ja tunteita (ehkä välillä ei niin tietoisestikaan) hallinnoidaan niihin suuntiin, josta sitä on mahdollista jalostaa 2020-luvun tärkeimmäksi raaka-aineeksi: sosiaaliseksi statukseksi. Mutta näkyvätkö tällaisesta ihmisten toiminnasta syntyvät kulttuurikerrostumat maaperässä?
Viikonloput hurmoksellisessa ympäristössä eri puolilta Suomea olevien vieraiden kanssa ja tietynlainen tähteläisyys tuo eksistentiaalista mielihyvää ja merkittävyyttä tekemiseemme. Yksinäisyys, vaikeat tunteet ja väsymys kääntyy yhteisön kokemuskeskeisyyden koukuttavuuden vuoksi ihanaksi hattaraksi viikonloppuisin.
Poterossa ollaan ja odotetaan, ei rakenneta vaan ylläpidetään, pidetään yhtä ja koitetaan toipua.
Kuoppaan kaivautuminen, suojautuminen, on itsensä esiin asettamisen kulttuurin ympäröimänä ymmärrettävä tarve. Ihmisen tulisi myös täytyä voida olla hiljaa, poissa, epäaktiivinen tekijä. Poteroon vetäytyessämme emme ole vain peloissamme, olemme myös odottavalla ja toiveikkaalla mielellä, olemme turvassa maan pinnan alla.
Miten voisimme ylläpitää sellaisia tekemisen tapoja, joissa ajoittainen poistuminen, poteroituminen, on sallittua. Kolonialistinen ja imperialistinen ”eXplore, eXpand, eXploit, eXterminate” -malli nimenomaan on tutkimusmatkailijamainen suhtautuminen ympäristöön – aina on löydettävä uutta, päästävä pidemmälle. Voi vastavuoroisesti odottaa vuoroaan, joskus vaikka kokonaisen vuosikymmenen ajan.
Kenties kylien ja kaupunkien elävöittämiseen tarvittaisiin enemmän arvon ja resurssien uudelleen jakoa, eettisempää projektimuotoisen työkentän tuntokykyä.
Ystävällisesti,
Hunajanjyvän kuraattorit
Lähteet:
Olipa kerran Kiasma, Anne Aurasmaa, 1999
www.veligrano.com/films/tahtelaisetmeet-you-in-finland-angel-2003/