Poteroituminen
Odotamme vuoron päättymistä. Peloissamme, poterossa hytisten. Mikä on seuraava liikkeemme? Mikä liike on oikein?
Minkälaisia seurauksia toisten liikkeillä on alueellemme ja ystävillemme seuraavaksi? Ihmiskunnan hitaiden muutosten elinkaaressa useimmat yritykset toimia ja tehdä jotakin, ehtivät valmiiksi tullessaan vain hieman myöhästyneinä ymmärretyiksi.
Suomessa, täällä Kauttualla, on näennäistä turvallisuutta, joka laskeutuu päällemme etuoikeutena.
Hunajanjyvässä ei tänä vuonna ole teemaa, sisältö rakentuu neljän eri tapahtumalokaation ympärille.
Strategiapeleissä on käytetty termiä ”4X”, jossa neljä kirjainta XXXX merkkaavat toimintoja eXplore, eXpand, eXploit, eXterminate – tutki, laajenna, hyödynnä, tuhoa.
Peleistä tuttu vuoropohjaisuuden tematiikka on ollut Hunajanjyvää tehdessä ajatuksissamme, ja olemme pyrkineet kurottautumaan sellaista tekemisen tyyliä kohti tänä kesänä.
Olemme muuttaneet termit tapahtumaamme sopivaksi ”eXplore, eXpand, eXplain, eXit”. Jokaista tapahtumapaikkaa kuvastaa yksi käsky.
Tapahtumapaikat ovat Kauttuan keskustan unohtuneelta vaikuttava, mutta toiminnan keskuksena pienellä paikkakunnalla toimiva liikekeskuksen näyttelytila, metsäinen kenttä ja Stream House -asuinleiri, joka toimii myös esitystilana, sekä elokuvateatteri Kauttuan Kuva. Vuokrahintojen nousu Ruukinpuistossa on ajanut meitä tänä vuonna erilaisten tilavaihtoehtojen äärelle. Siirryimme Ruukin alueelta kylän aktiivisemmalle alueelle, keskustaan.
Asuinpaikaksemme valitsimme syrjäisen ja rauhaisan Vohlastentien Linnavuoren takana. Pellon reunassa ja tien päässä, täällä linnavuoren raunioiden takana, myös Luistarin kalmiston kaivuualueen läheisyydessä, rakensimme oman pienen kaivuualueemme.
Ostimme lapiot ja vuokrasimme kaivurin. Täällä metsän reunassa saimme kaivaa rauhassa ilman ohikulkijoiden ihmetystä – tottakai taistelimme omalle pienelle arkeologiselle kaivannollemme myös viralliset luvat. Ensikaivuulla kaivurin nokka iskeytyi metalliseen kärkeen. Oliko löytömme uusi Euran miekka? Yksi Suomen merkittävimmistä arkeologisista löydöksistä, joka sekin löytyi putkitöiden aikana kaivurin lapioon osuen ja on tällä hetkellä esillä Helsingin kansallismuseossa. Emme tutkineet löytöämme enempää, vaan annoimme sen Hunajanjyvän taiteilijalle Jaakko Ristimäelle, joka on kiinnostunut keräämään merkityksellisiä löytämiään esineitä.
Ensimmäisen löytömme jälkeen lopetimme kaivuun syvemmälle ymmärtäessämme ongelmat, joita kohtaisimme, jos osuisimme linnavuoren kalmistoon, onhan arkeologista tutkimusta alueella suoritettu vain sadan metrin päässä. Mikäli löytö osoittautuisi arvokkaaksi, prosessimme keskeytyisi ja joutuisimme vaihtamaan konserttitelttalokaatiota.
Näissä neljässä eri lokaatiossa tapahtuvat performanssit, äänitaidekonsertit, tapahtumat sekä esitettävät video- ja tekstiteokset luovat elokuussa signaaleja striimin kautta myös Kauttuan ulkopuolelle.
Kuinka jatkaa, ylläpitää, toimia, toteuttaa, vai pitäisikö kenties tietää, milloin kuuluisi lopettaa? Useimmat yrityksemme toimia ja tehdä jotakin epäonnistuivat ja pyrimme löytämään keinoja yrittää uudelleen, ymmärtää pitkäaikaisen vierailijan paikkaamme täällä. Informaation vaihtumista ja valumista puolelta toiselle, reunoilta ylitse. Kiinnostuksemme oli täysin nykyhetkessä, mutta osuimme muinaislöytöön.
Hunajanjyvän taustalla vaikuttaa ja sitä kasaan kokoaa Hunajanjyvä lore, jota on kirjoitettu viime vuoden tapahtumasta lähtien – proosa tuntuu olevan helpottavampi tapa suhtautua tilanteisiin, joissa nappuloitamme siirtelemme. Vuoro kerrallaan olemme koittaneet suhtautua ympäristöön. Antti Tuomennon Pelimanninmäellä vieraillessa toukokuussa 2022 Antin vetämän kierroksen loppupuolella, erään hänen rakentamansa taideteoksen sisällä kulkiessani katseeni kiinnittyi seinällä olevaan kylttiin: ”Kaikenlainen teosten, ideoiden, rakennusten jne. kopiointi on kielletty ilman kirjallista lupaa, jota ei myönnetä”. Herkkä ja hauras vaatimus suojella omia töitä ja ideoita manipuloivalta, pelimäiseen taktikointiin tottuneelta maailmalta on aistittavissa Tuomennon rakentamissa tiloissa.
Instituution sisällä toimivan taiteilijan tai taidetyöläisen voimavarat ja käytettävissä olevat resurssit ovat erilaiset kuin instituutioiden ulkopuolisten tekijöiden. Kuinka ulkopuolella oleva taiteilija suojelee työtään?
Vastauksina:
Yhteenkokoontuminen, asioiden väisteleminen, toisaalta asioiden itseensä ja yhteisöönsä päin kurominen. Tähtiintuijottelua?
Kesäkuussa 2022 Rauma Triennale vuorollaan valtasi Kauttuan Ruukinpuiston. Samana kesänä Taideyhdistys Efra joutui peruuttamaan joukkojaan omalla vuorollaan, väistymään suuren taidetahon tieltä. Kesänäyttely lyheni vuokrien ahnaan nousun takia alueella. Taideyhdistys Efra on toiminut Eurassa vuodesta 1982. Oman paikkakunnan taiteilijoiden taiteelle ei tarjota ilmaisia esitystiloja, mutta vieraan paikkakunnan suuren museon taiteelle tarjotaan.
Taiteilija pienellä paikkakunnalla saattaa ajautua erillisyyteen ilman yhteisöä, tai yhteisön ollessa epäsopiva ajauttaa taiteilijan eristäytymään ja uppoamaan sisäisiin maailmoihin.
Valontuoja tähdistä
Uushenkisyys ja galaktinen katsontakulma on ymmärrettävä pakokeino elinpiirissä, jossa eriävää elintapaa ei hyväksytä tai sen ilmenemistä rajoitetaan yleisen mielipiteen toimesta.
On suojelevaa tukeutua suurempiin systeemeihin, kun ainoa rooli, joka kapeissa rakenteissa annetaan on leijaileva kylähullu.
Antti Tuomento kertoo, että on kääntänyt tämän roolittamisen omaksi taideteoksekseen. Hän on oman itse rakentamansa kunnan kunnanjohtaja. Kunta julistettiin itsenäiseksi viime viikolla. Tällaiset voimakkaat taiteilijaluonteet, jotka eivät tavalla tai toisella selviydy ahtaan paikkakunnan rajaamissa normeissa, joissa on tarkat pelisäännöt ja rakenteet, leimataan hiljaisiksi, erikoisiksi, liian huolimattomiksi tai epäpäteviksi.
Pirjo Hamm-Hakamäki päättää tämän vuoden Hunajanjyvän yhdessä lukuisten muiden taiteilijoiden kanssa lauantaina 27.8.2022 Stream House -tapahtumassa Vohlastentiellä. Hieman Euran keskustan laitamilla Pirjon Euran kemikalioon rihmastoituva 1400-luvun firenzeläisen Medici-suvun jäsenten, varsinkin nuorena murhatun Giuliano di Medicin elämän läsnäolo, kuvitettu maailma, eroottisuus ja kehollisuus kuuman auringon alla, valuu Pirjon suvun historiaan ensimmäisenä maaseudun kemikaliona, jonka sensuellisuutta ja eteerisyyttä aikanaan pidettiin paheellisena. Vuonna 1936 perustettu kemikalio sekoittuu haavekuviin, kuvitelmiin elämästä muualla kuin satakunnassa.
Hamm-Hakamäen maalaus Sirocco on esillä Stream Housessa. Teos kuvastaa mielentilojen ja hahmotuksen hallinnan heikkoutta ja haurautta korostaen herkän yksilön tajunnan yhdistymistä muuhunkin kuin lähiympäristöönsä, tässä tapauksessa Euraan.
”Sirocco on hiekkamyrskyn kaltainen vahva tuuli Saharasta. Se ulottuu voimakkaana mm. Sisiliaan ja tuo hiekan lisäksi kuumuutta mukanaan. Tuuli vaikuttaa voimalla ihmisen hermostoon ja saa ajattelemaan ja kuvittelemaan asioita, jotka arkipäiväisesti katsottuna eivät voisi olla totta. Siroccon aikana maassa vallitsee myös erilainen siihen suhteutettu laki”
Pirjon maalauksen vedoissa toistuu intohimo, luovuuden ilo ja halu nauttia elämästä erilaisissa kehyksissä, kuin mitä Eura on hänelle antanut.
On pyyteetöntä, on hyvää
on halua poistua täältä muualle, missä mahdollisesti on erilaista yhteisöä.
Hunajanjyvän kaivannot
Eurassa on Suomen suurimmat esihistorian ajan kaivaukset.
Myöhäisrautakauden ajalta löydetyt kolikot, korut ja kulhon palaset kertovat tarinaa tuon ajan sosiaalisista selviytymiskeinoista ja elämästä. Enää villalangan kehräämiseen ei tarvitse käyttää energiaa, muttei myöskään marjoja ja villiyrttejä tarvitse poimia muuta kuin ilosta – elannon eteen taktikoidaan oikeissa ihmissuhteissa ja välittämistä ja tunteita kontrolloidaan niihin suuntiin, josta sitä on mahdollista jalostaa 2020-luvun tärkeimmäksi raaka-aineeksi: sosiaaliseksi statukseksi.
Mutta näkyvätkö kulttuurikerrostumat maaperässä?
Viikonloput hurmoksellisessa ympäristössä eri puolilta Suomea olevien vieraiden kanssa ja tietynlainen tähteläisyys tuo eksistentiaalista mielihyvää ja merkittävyyttä tekemiseemme.
Yksinäisyys, vaikeat tunteet ja väsymys kääntyy yhteisön kokemuskeskeisyyden koukuttavuuden vuoksi ihanaksi hattaraksi viikonloppuisin.
Poterossa ollaan ja odotetaan, ei rakenneta vaan ylläpidetään, pidetään yhtä ja koitetaan toipua.
Kerätään voimia, annetaan vuoro toiselle.
Kuoppaan kaivautuminen, suojautuminen, on itsensä esiin asettamisen kulttuurin ympäröimänä ymmärrettävä tarve. Ihmisen tulisi myös täytyä voida olla hiljaa, poissa, epäaktiivinen työntekijä. Poteroon vetäytyessämme emme ole vain peloissamme, olemme myös odottavalla ja toiveikkaalla mielellä, olemme turvassa maan pinnan alla.
Miten voisimme ylläpitää sellaisia tekemisen tapoja, joissa ajoittainen poistuminen, poteroituminen, on sallittua. Kolonialistinen ja imperialistinen ”eXplore, eXpand, eXploit, eXterminate” -malli nimenomaan on tutkimusmatkailijamainen suhtautuminen ympäristöön aina on löydettävä uutta, päästävä pidemmälle.
Voi vastavuoroisesti odottaa vuoroaan, joskus vaikka kokonaisen vuosikymmenen ajan.
Elävöittämiseen tarvittaisiin enemmän yksilöitä, joilla on voimanaan hengellistä tuntokykyä.
Ystävällisesti,
Hunajanjyvän kuraattorit